Päästökauppa ja päästövero ovat tehokkaita tapoja vähentää päästöjä

Marita Laukkanen

Marita Laukkanen

Kirjoittaja on energia- ja ilmastokysymyksiin erikoistunut johtava tutkija VATT:ssa.

Suomen ilmastopaneeli on arvioinut, että Suomessa olisi vähennettävä päästöjä ainakin 90 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, jotta toimet olisivat linjassa Pariisin ilmastokokouksessa sovittujen globaaleiden tavoitteiden kanssa. Tavoite on kova mutta saavutettavissa maltillisin kustannuksin. Päästövähennysten toteuttaminen vaatii kuitenkin selkeää poliittista ohjausta.

Yksi tapa vähentää päästöjä on hinnoitella päästöt. Riittävän korkea hiilidioksidipäästöjen hinta kannustaa vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä, vaihtamaan päästöttömiin tai puhtaampiin teknologioihin sekä kehittämään uusia, vielä puhtaampia teknologioita. Esimerkiksi polttoaineisiin sisältyvän hiilidioksidin hinnoittelu ohjaa kuluttajia sekä ajamaan vähemmän että uutta autoa hankkiessaan valitsemaan energiatehokkaampia tai bensiinin sijaan sähköllä kulkevia autoja. Päästöjen hinnoittelun etuna on, että se ohjaa päästövähennykset sinne, missä ne voidaan toteuttaa pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla.

Päästöt voidaan hinnoitella kahdella tavalla: päästöverolla tai päästökaupalla. Hiilidioksidivero asettaa suoraan hinnan päästöille ja antaa markkinoiden määrittää veroa vastaavan päästövähennyksen. Päästökauppa puolestaan asettaa katon päästöille ja antaa markkinoiden määrittää hinnan. 

Mutta kumpi keino on tehokkaampi?

Päästökauppa määrittää päästöjen enimmäismäärän. Siihen liittyykin veroa vähemmän epävarmuutta saavutettavista päästövähennyksistä. Toisaalta päästöjen leikkaaminen vaatii siirtymistä puhtaampiin teknologioihin, jotka ovat usein isoja hankintoja tai investointeja. Verolla kiinnitetty päästöjen hinta voi luoda vakaamman näkymän siitä, millaiset päästöjen hinnat ovat tulevina vuosina – esimerkiksi uuden auton ostaja voisi vertailla eri malleja myös sen mukaan, minkä verran veroa auton päästöistä joutuisi vuosittain maksamaan. Päästökaupan tapauksessa vaikutusta polttoaineen hintaan voi olla vaikeampi arvioida tarkasti.

Päästöoikeuden hinta määräytyy markkinoilla, jolloin hinta sisältää päätöksentekijöille hyödyllistä tietoa. Hinta kertoo, minkä verran yritykset ovat valmiita maksamaan päästöoikeudesta ja paljastaa silloin samalla, mitä päästöjen vähentäminen yrityksille maksaa. Päästöoikeuden hinta myös sopeutuu itsestään muutoksiin päästövähennysten kustannuksissa sitä mukaa kun energian kysyntä, fossiilisten polttoaineiden hinnat tai käytettävissä olevat teknologiat muuttuvat. Päästöveron muuttaminen taas vaatii muutoksia lakeihin – eli päätöksiä poliitikoilta. 

Päästökauppa ja päästöverot vaativat kumpikin valvontaa ja toimeenpanoa, jotta laitoksilla todella on päästöjänsä vastaava määrä päästöoikeuksia tai ne maksavat päästöjään vastaavat verot. Käytännössä valvonta esimerkiksi EU:n päästökaupassa perustuu yritysten hankkimien polttoaineiden hiilidioksidisisältöön. Vastaavasti hiilidioksidivero voidaan periä jo yritysten ja kuluttajien tankatessa polttoaineita, kuten Suomessa tehdäänkin. 

Markkinoiden mukaan muuttuva päästömaksu toisi kuluttajille enemmän epävarmuutta päästöjen hinnasta kuin lakiin kirjattu hiilidioksidivero, ja esimerkiksi polttoaineen hinta saattaisi vaihdella enemmän kuin päästöveron tapauksessa. Jos kuluttajat eivät pidä hintojen vaihtelusta, päästökauppa voi olla kuluttajan näkökulmasta huonompi vaihtoehto kuin vakaa, verolla kiinnitetty päästöjen hinta. Päästökaupalla ja hiilidioksidiverolla on siis molemmilla etunsa ja epävarmuustekijänsä.

Hyödyllistä sanastoa

Päästökauppa

Päästökauppa on järjestely, jossa haitallisia päästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia ostamaan ja omistamaan tietyn määrän päästöoikeuksia jokaista tuottamaansa päästömäärän yksikköä kohtaan. Tarkoituksena on näin pyrkiä vähentämään haitallisia päästöjä kustannustehokkaasti.

Jaa blogikirjoitus

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

Muut tämän teeman blogikirjoitukset