Hiilitullit ja ilmastonmuutos – onko niistä hyötyä päästöjen vähentämisessä?

EU:n suunnittelemat hiilitullit voivat auttaa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Hiilitulleja perustellaan, jotta tuotanto ja hiilidioksidipäästöt eivät valuisi EU:n ulkopuolelle. Niiden käyttöön liittyy kuitenkin myös ongelmia.

Tässä artikkelissa käydään läpi kolme oleellista kysymystä ja vastausta hiilitulleista.

1. Mikä on hiilitulli?

Hiilitullijärjestelmässä huomioitaisiin tuotteen valmistuksen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ja niistä maksettaisiin EU:n ulkorajalla tullimaksu. Hiilitullimekanismia (CBAM, carbon border adjustment mechanism) on ehdotettu ratkaisuksi EU:n tiukemman ilmastopolitiikan hiilivuoto*-ongelmaan sekä hillitsemään ilmastonmuutosta.

2. Miten hiilitullit tulisi toteuttaa?

  • Käytännössä EU:n ulkorajalla maksettaisiin tullimaksu unionin sisälle tuotavista runsaspäästöisistä ja siten ympäristölle haitallisista tuotteista.
  • Maksun suorittaa ostaja EU:ssa, joka tilaa tuotteen maasta, jossa ei harjoiteta yhtä voimakasta ilmastopolitiikkaa kuin EU:ssa.
  • Tullimaksujen rahat menisivät EU:lle, joka voisi saaduilla tuloilla rahoittaa vihreitä toimiaan tai sosiaalirahastoaan.

Parhaassa tapauksessa ilmastonmuutoksen torjuntaa harjoitettaisiin yhteisesti maailmanlaajuisesti: Hiilidioksidin hinta määräytyisi maailmanmarkkinoilla ja päästö-oikeuksia myytäisiin globaalisti.
Tulleja voidaan tarvita puhtaan tuotannon suojaksi, jos kaikki maat eivät osallistu ilmastotalkoisiin.

Tullit tulisi ennen kaikkea toteuttaa niin, että ne mitoitettaisiin päästöjen mukaan ja ne vahvistaisivat ilmastonmuutoksen vastaista kansainvälistä yhteistyötä.
Todennäköisin toteuttamistapa olisi testata hiilitullien käyttöä rajatulla määrällä tuontituotteita, jotka ovat päästöintensiivisiä ja päästöjen määrä olisi helppo todentaa tullia varten.

Mistä lähteä liikkeelle toteutuksessa?

EU voisi aloittaa yksinkertaisella ja rajoitetulla hiilitullimallilla, jossa tullien toimivuutta testattaisiin tiettyihin tuoteryhmiin, esimerkiksi sementtiin.
Sementti on tuotantoprosessiltaan suhteellisen yksinkertainen tuote, mutta sen valmistus on suurimpia hiilidioksidipäästöjen lähteitä. Sen osuus globaaleista hiilidioksidipäästöistä on noin 5–8 prosenttia.

3. Millaisia haasteita hiilitulleihin liittyy?

Tullien toteutuksen vaikeusaste kasvaa mentäessä kohti tuotantotavoiltaan ja -vaiheiltaan monimutkaisempia tuotteita. Esimerkiksi teräs olisi maailmankaupan kannalta sementtiä selvästi merkittävämpi tuote ja sen tuotantotavoissa ja päästöissä on suuria eroja. Jos hiilitullit koskisivat terästä, hyötyisi eurooppalainen terästuotanto siitä aluksi, mutta kun tuotanto-ketjua tarkastellaan eteenpäin terästä käyttäviin aloihin, kohdistuisivat haitat myös EU:n sisälle.

+ Kannattaako keskustelua hiilitulleista jatkaa?

Ehdottomasti.

Tullit on mahdollista toteuttaa niin, etteivät ne olisi WTO:n sääntöjen vastaisia. Tullit pitää vain mitoittaa niin, että ne vastaavat päästöjen aiheuttamaa hintaeroa. Tämän toteuttaminen edellyttää kuitenkin luotettavaa tietoa sekä päästöistä että niiden hinnoittelusta eri maissa, ja tällaisen tiedon hankkiminen on haastavaa.
EU:ssa käytävä keskustelu voi toimia myös keskustelunavauksena, jotta asiaan kiinnitetään huomiota ja vahvistetaan kansainvälistä yhteistyötä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisia skenaarioita hiilitullien toteuttamisen tueksi ja toteutukseen liittyviä hyötyjä ja haittoja sekä hiilitullimekanismin vaikutuksia. Siinä ei siis ole tehty ehdotuksia tietyn toteutustavan puolesta.

Lähteet:

Carbon Border Adjustment Mechanisms and Their Economic Impact on Finland and the EU (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:48).

Tero Kuusi

Tero Kuusi

Kirjoittaja on ilmasto- ja kauppapolitiikkaan erikoistunut tutkimusjohtaja Etlassa.

Jaa blogikirjoitus

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

Muut tämän teeman blogikirjoitukset