Asumisen tukien kustannukset ja kohdentuminen – asumistuki vs. kohtuuhintainen asuntotuotanto

Teemu Lyytikäinen

Teemu Lyytikäinen

Kirjoittaja on asuntomarkkinoihin, kaupunkitalouteen sekä asumisen veroihin ja tukiin erikoistunut johtava tutkija VATT:ssa.

Essi Eerola

Essi Eerola

Kirjoittaja on erikoistunut verotuksen, asuntomarkkinoiden ja asuntopolitiikan kysymyksiin ja toimii VATT:n tutkimusjohtajana.

Asunto on useimpien kotitalouksien tärkein yksittäinen kulutuserä ja valtaosa kotitalouksien varallisuudesta on asunnoissa. Julkinen valta vaikuttaa asuntomarkkinoihin monilla tuilla ja veroilla sekä sääntelyllä. Nämä kaikki toimet vaikuttavat ihmisten asumisvalintoihin ja hyvinvoinnin jakautumiseen väestöryhmien välillä. Erityisen merkittäviä tulonjaon kannalta ovat asumisen tuet.

Asumisen tuilla pyritään tukemaan pienituloisia

Asumisen tuilla halutaan mahdollistaa kohtuullinen asumistaso myös pienituloisille ja rahan jääminen muuhunkin kulutukseen. Pienituloiset kotitaloudet ovat oikeutettuja Kelan asumistukiin, jotka ovat olennainen osa Suomen perusturvaa. Lisäksi pienituloisten asumismenoja katetaan myös toimeentulotuella. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara ja kunnat puolestaan tukevat kohtuuhintaista asuntotuotantoa, jossa asukkaan saama tuki on sidottu markkinavuokraa alemman vuokran muodossa tiettyihin asuntoihin.

Asumisen tukien kustannuksia on vaikea verrata

Kun asumisen tukia tarkastellaan julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta, korostuvat keskustelussa usein suorien asumistukien kustannukset, sillä Kelan tukimenot ovat läpinäkyviä ja helposti ymmärrettäviä. Kela maksoi asumistukia yhteensä 2,1 mrd. euroa vuonna 2019.

Kohtuuhintaisen asuntotuotannon kustannuksia julkiselle taloudelle on vaikea arvioida yhtä läpinäkyvästi. Aran maksamia tukia merkittävämpi kustannuserä julkiselle sektorille syntyy järjestelmään liittyvästä vuokrasääntelystä. Kunnille aiheutuu suuria tulonmenetyksiä, kun ne vuokraavat omistamiaan Ara-asuntojaan alle markkinavuokran. Lisäksi muiden toimijoiden Ara-asuntojen rakentamiseen luovutetaan tontteja alihintaan. Nämä kuntien tulonmenetykset eivät näy julkisen sektorin menoina ja niiden suuruuden arvioiminen on hankalaa.

”Kela maksoi asumistukia yhteensä 2,1 mrd. euroa vuonna 2019. Kohtuuhintaisesta asunnontuotannosta puolestaan aiheutuu kunnille suuria tulonmenetyksiä, kun ne vuokraavat omistamiaan Ara-asuntojaan alle markkinavuokran.”

Markkinavuokraa halvemmasta vuokrasta aiheutuvista kuntien tulonmenetyksistä ei ole kattavaa tietoa, mutta Eerolan ja Saarimaan (2018) tutkimuksessa tarkastellaan tuen suuruutta ja kohdentumista Helsingin vuokramarkkinoiden osalta. Ara-asuntojen tuki arvioitiin vertaamalla niiden vuokria samankaltaisten vapaarahoitteisten asuntojen vuokriin. Tutkimuksessa havaittiin, että markkinavuokraa matalampien vuokrien kustannukset Helsingin kaupungille vastaavat suurusluokaltaan yleistä asumistukea Helsingissä.

Tukien kohdentuminen

Eerolan ja Saarimaan tutkimuksessa selvisi, että merkittävä osa Ara-asuntojen tuesta kohdistuu keski- ja suurituloisille. Sen sijaan yleinen asumistuki on suoraan kytköksissä tulotasoon ja kohdistuu siksi voimakkaammin pienituloisille kotitalouksille. Suorat asumistuet reagoivat myös tulokytköksen ansiosta automaattisesti suhdanteisiin.

Sosiaaliseen asuntotuotantoon kohdistetaan myös sosiaaliseen sekoittamiseen liittyviä tavoitteita. Eerolan ja Saarimaan havaintojen mukaan kuitenkin Helsingissä Ara-asukkaat altistuvat matalamman sosioekonomisen aseman naapurustoille kuin muuten samankaltaiset vuokralaiset vapaarahoitteisilla vuokramarkkinoilla.

Asuinalueiden segregaatio

Asuinalueiden segregaatiolla tarkoitetaan alueiden eriytymistä asukkaiden tulojen tai muun sosioekonomisen taustan suhteen. Segregaatio on luonnollinen ilmiö kasvavilla kaupunkialueilla, mutta on ihan perusteltua ajatella, että sitä kannattaa hillitä. Esimerkiksi lapsen koulukaverit voivat vaikuttaa koulumenestykseen, elämäntapavalintoihin tai jopa pärjäämiseen työmarkkinoilla myöhemmin elämässä. Tällaisia naapurustovaikutuksia on kuitenkin erittäin vaikeaa tutkia eikä niiden mittaluokasta oikein ole luotettavaa tutkimustietoa Pohjoismaista (ks. Eerola & Saarimaa, 2019).

Eriytyminen voi vaikuttaa myös paikallisiin palveluihin. Keski- ja suurituloiset osallistuvat pienituloisia aktiivisemmin politiikkaan, mikä voi johtaa poliittisen edustuksen epätasaiseen jakautumiseen. Jos matalan tulotason naapurustojen asukkaiden toiveet saavat vähemmän painoarvoa kunnallisessa päätöksenteossa, niiden asuinalueiden julkiset palvelut saattavat heikentyä. Palvelujen heikkeneminen puolestaan saattaa edelleen vaikuttaa alueen asukasrakenteeseen (ks. Harjunen ym., 2021).

Suomalaisessa ja kansainvälisessä asuntopoliittisessa keskustelussa segregaatiota pidetäänkin usein haitallisena ja sen hillintää tärkeänä poliittisena päämääränä. Esimerkiksi Helsingissä on jo pitkään harjoitettu asuinalueiden sosiaaliseen sekoittamiseen tähtäävää politiikkaa.

Asumisen tukien vaikutukset vuokramarkkinoilla

Tukien kohdentuminen riippuu myös niiden vaikutuksista vuokramarkkinoilla. Suoraan kotitalouksille maksettavat asumistuet ovat tehoton tapa auttaa pienituloisia, jos merkittävä osuus kotitalouden saamasta tuesta valuu vuokranantajalle korkeamman vuokran muodossa. Eerolan ja Lyytikäisen (2020) tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että ainakaan markkina-alueen sisäiset erot erilaisten asuntojen asumistuissa eivät juuri vaikuta niiden vuokriin. Asumistuen vaikutus asunnon vuokraan pystyttiin erottamaan muista vuokraan vaikuttavista tekijöistä vertaamalla vuokria keskenään samankaltaisissa asunnoissa, joihin myönnettävässä asumistuessa oli suuria eroja ennen vuotta 2015 käytössä olleessa tukijärjestelmässä. Asumistuki voi vaikuttaa myös yleiseen vuokratasoon, mutta tästä aiheesta ei ole vielä luotettavaa suomalaista empiiristä tutkimusta.

Miksi erot erilaisten asuntojen asumistuissa eivät näytä heijastuvan niiden vuokriin? Eerolan ja Lyytikäisen (2020) mukaan eräs selitys saattaa olla se, että asumistukijaksot ovat usein lyhyitä verrattuna vuokrasuhteiden pituuteen. Tällöin tukijärjestelmän vaikutus asumisvalintoihin ja vuokriin voi jäädä pieneksi. Lyytikäisen (2008) tutkimuksessa havaitaankin, että tuensaajat eivät näytä hakeutuvan tukijärjestelmän kannusteiden mukaisiin asuntoihin. Asumistuen vuokranormit ovat myös matalat suhteessa markkinavuokriin, jolloin kalliimpaan tai halvempaan asuntoon muuttaminen ei yleensä muuta tuen määrää.

Eerola ja Saarimaa (2016) tuovat Policy-Brief artikkelissaan esille, että myös kohtuuhintainen asuminen oletettavasti nostaa markkinavuokria. Ara-asunnot syrjäyttävät vapaarahoitteista asuntokantaa ja Ara-asunnoissa asutaan tyypillisesti vapaarahoitteisia väljemmin. Siksi kohtuuhintaisuuspolitiikka oletettavasti kasvattaa kysyntää ja nostaa vuokria vapaarahoitteisilla vuokramarkkinoilla, mutta vaikutuksen suuruudesta ei ole empiiristä tutkimusta. VATT:ssa on meneillään lisää tutkimusta, jossa tarkennetaan kuvaa asumisen tukien vaikutuksista.

Lähteet:

Eerola, E. ja T. Saarimaa (2016) Kohtuuhintaisuuspolitiikka ei ole lääke asumisen kalleuteen. VATT Policy Brief 3-2016.

Eerola, E. ja T. Saarimaa (2018) Delivering Affordable Housing and Neighborhood Quality: A Comparison of Place- and Tenant-Based Programs. Journal of Housing Economics, 42, 44-54.

Eerola, E. and Lyytikäinen, T. (2020) Housing allowance and rents: Evidence from a stepwise subsidy scheme, Scandinavian Journal of Economics.

Lyytikäinen, T. (2008) Studies on the effects of property taxation, rent control and housing allowances. VATT-tutkimuksia, 140. (luku 4)

Essi Eerola ja Tuukka Saarimaa (2019) Asuinalueiden segregaatio ja naapurustovaikutukset, Kansantaloudellinen Aikakauskirja 115(2), 238-253.

Oskari Harjunen, Tuukka Saarimaa ja Janne Tukiainen (2021) Love Thy (Elected) Neighbor? Residential Segregation, Political Representation and Local Public Goods, Aboa Centre for Economics, Discussion paper No. 138

Jaa blogikirjoitus

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

Muut tämän teeman blogikirjoitukset

Muuttiko korona sinunkin asumispreferenssejäsi?

Suomalaisten kirjaviin asumispreferensseihin oman sävynsä on tuonut puolitoista vuotta jyllännyt koronavirus. Tarpeet ovat saattaneet muuttua, ja kotioloissa on ehkä kalisteltu miekkoja, kun lisää opiskelu- ja etätyötilaa on ollut tarpeen etsiä aiempaa ahtaammalta tuntuvasta kodista. Toisille tämä on tarkoittanut muuttoa pakon edessä, toisille taas uudenlaisia mahdollisuuksia asuntomarkkinoilla. Omakotitalojen hinnat ovatkin nousseet kaikenkokoisissa kunnissa ja myös rivitalot vaikuttavat kiinnostavan ympäri Suomen.